Toteutin pitkään päässä muhineen ajatuksen. Aloitin vapaaehtoisena koirien lenkittäjänä läheisellä eläinsuojalla. Tai tuo lenkitys ei ollut se pääidea vaan, että voisin tehdä jotain hyvää eläinten hyväksi.

Miksi tätä olen sitten pitkään vatvonut? Pelkäsin, että pääni ei kestä nähdä kaikkia ressukoita. Kun luin yhdistyksen sivuilta, että tarvitsevat lenkittäjiä, niin ajattelin sen olevan tarpeeksi "henkisesti" kevyttä hommaa. Kirjoittelin heidän kanssa sähköposteja ja tänään olin heidän tarhan ovella soittamassa ovikelloa. Tietoni otettiin ylös ja henkkareiden kopio liitteeksi. Seuraavaksi kysyttiin, että yksi vai kaksi koiraa kerralla. Otin yhden, samalla pohdin pärjäänkö edes tämän yhden kanssa.

Kaikki koirat häkeissään villiintyivät ja haukkuivat kun kävelin koiran kanssa kohti porttia. Ääni oli korvia huumaava jopa pelottavaa. Pieni koira teki heti pissat portin ulkopuolelle ja tämän jälkeen tuli viereeni. Katsoi suoraan silmiin kysyvästi mihis mennään? No mehän mentiin. Alkuun koira sätki edestakaisin jokaisen hajun perässä. Rauhassa annoin sen hyöriä ja pyöriä. Välillä istahdettiin puskan varjoon ja koira kerjäsi rapsutuksia.

Toinen koira, pieni myös. Näytti pitkäkarvaiselta mäyräkoiralta, mutta ei ihan (tässä näkyy koiratietouteni taso). Asennetta kaverilla kyllä oli. Isotteli jokaiselle koiralle joka tuli näköetäisyydelle. Rauhallinen muuten ja käveli nätisti hihnassa. Rapsutuksia sai myös osakseen.

Koirat kolme ja neljä olivat jo keskikokoisia. Kilttejä ja tottelevaisia. Toinen tykkäsi hypätä vasten, mutta vain varmistaakseen että saa rapsuja. Näiden kavereiden kanssa lenkin loppupuolella juostiin myös. Nätisti juoksivat vieressä. Kun pysähdyin tien varteen odottamaan ylityspaikkaa, toinen tuli eteeni istumaan ja katsoi suoraan silmiin.

Viimeinen kaveri, mutta ei todellakaan vähäisin. Iso ja karvainen kaveri. Tai iso ja iso, sellainen karhukoiran kokoluokkaa. Törkee energiapakkaus ja kyllä pientä Suomityttöä vietiin! Kiltti, ehdottoman kiltti, mutta velmu ja jokaisen hajun luokse oli päästä nyt ja heti. Kun käsi tanassa kipitin koiran perässä mietin, että mitäs ne koiraohjelmat sanoivatkaan. Pysähdyin ja ei muuten ollut helppoa. Kun koira lakkasi vetämästä jatkoin matkaa. Seuraavalla pysähdyksellä taputin reittäni ja koira tuli luoksen. Kävi istumaan viereeni ja katsoi silmiin. Kehuin ja rapsuttelin. Jatkettiin matkaa. Vetäminen jatkui. No, en ollut tullut koirakouluttajaksi joten annoin sen vetää jonkin verran. Mutta kun meno yltyi niin olihan herraa pakko toppuutella. Rakasti kuopia maata. Suurin osa lenkistä meni kuoppien tekoon ja mulla syöntiin.

Jokainen koira oli kiltti ja tottelevainen. Koirien tottelevaisuus oli jopa häiritsevää (hyvällä tavalla), monella koiran omistajalla olisi varaa parantaa mitä olen kadulla nähnyt. Mietiskelen vain, että ovatko omistajat nähneet vaivan kasvattamisessa ja kouluttamisessa ja sitten hylänneet? Koirat joiden kanssa tänään olin tekemisissä olivat luottavaisia ja kilttejä vaikka ne joutuvat elämään kovan stressin alla tarhalla ja jatkuvasti uusia ihmisiä tulee ja menee ovesta. Jos koiraa halajat, niin suosittelen katsomaan myös koirasuojien sivustoja...puhdas sukupuu ei takaa, että te olette luotu toisillenne <3