Vuoden 2014 alussa alkoi lonkkani oireilemaan. Kipu oli häilyvää, tuli ja meni niin kuin tykkäsi. Jaksoin kivun kanssa treenata alku syksyyn asti. Sitten menin pakosta lääkäriin. Sitä väännettiin ja käännettiin. Sain höpöhöpö lääkettä ja höpöhöpö voidetta. Ei vaikutusta. Lepäsin hiukan ja jatkoin taas elämistä.

Muutama kuukausi eteenpäin menin uudestaan lääkäriin kun ei vaan enää pystynyt. Kipu taas tuli ja meni. Välillä ei tahtonut edes kävellä pystyä toisaalta taas ei mitään. Lääkäri haastatteli ja haastattelujeni perusteella ilmoitti, että minulla on reumatyyppinen tulehdus. Alkava reuma siis. Verikokeita ei kannattanut ottaa koska ei se niissä aina näy. Kortisonipiikki ja vähän höpöhöpö lääkettä. Kotiin lepäämään. Ei vaikutusta. Lepäsin hiukan ja jatkoin elämistä.

Kolmatta lääkärikeikkaa venytin, koska en tahtonut kuulla enää sanaa reuma. Tyhmä minä!

Vuoden 2015 keväällä menin kolmannen kerran lääkäriin. Ilmoitin topakasti, että reuma se ei ole. Koska olen niin päättänyt. Lääkäriä hymyilytti. Väännettiin ja käännettiin. Lääkäri ilmoitti että reuma aiheuttaisi turvotusta ja liikerajoitusta tulehtuneessa nivelessä joten hän myös epäilee tätä edellistä diagnoosia. Otettiin röntgen varuiksi ja puhdas oli. Sain lähetteen fysioterapiaan.

Ajattelin oitis, että vähän hierotaan ja lämpöhoitoa. Ei onneksi! Tämä fyssari aloitti tutkimisen jalkapohjista, löysi vihjeitä. Väänsi ja käänsi minua. Piti kumarrella milloin mihinkin suuntaan. Kävellä pitkin käytäviä tarkan valvonnan alla. Lisää vihjeitä löytyi. Minä en osaa kävellä! Siinä ensimmäinen tuomio. Harjoiteltiin siis kävelyä ja on muuten rankkaa kun tukilihakset alkavat aktivoitumaan :) Ensimmäisen viikon lapojenväli oli kuin halosta ottanut. Seuraavaksi löytyi, että vinot vatsalihakseni olivat jumissa jopa aivan krampissa. Huono ryhti ja siitä johtuva väärä kävelytekniikka, krampissa olevat lihakset sekä heikot pakaralihakset aiheuttivat yhdessä lonkkani vääntymisen.

Olen nyt viikkoja venytellyt ja jumpannut päivittäin ohjeiden mukaisesti (tietysti lämmin ilmanala auttaa). Hahaa, kipu on väistymässä ja ryhtini on parempi! Tiettyjä lihasryhmiä ei treenauta salilla vielä ollenkaan, saavat parantua kunnolla. Kyllä on hymy herkässä Suomitytöllä!

Joskus sitä tulee miettineeksi kuinka monta turhaa höpöhöpö lääkekuuria meille määrätään? Monet niska-hartiakivut, alaselänkivut ja polvikivut voisivat parantua fyssarin käsissä... ja ilman lääkkeitä. Puhuin tästä fysioterapeutilleni ja sain tylyn vastauksen "moni on liian laiska tekemään työtä kuntoutumisen eteen, tahtovat vain että lääkäri taikoo vaivan pois"!